Otsoniterapia – mitä se on

Otsoniterapia – mitä se on? Miika Sallinen Otsoniterapia on luonnollinen hoitokeino, jossa elimistö aiheuttaa vastareaktion vahvan hapettimen (otsonin) vaikutuksesta. Otsoniterapian toimintamekanismit Otsoni synnyttää reaktiivisia happilajeja ja vapaita radikaaleja. Terapiassa määrät ovat kuitenkin niin pieniä, ettei sillä ole mitään merkitystä sisäsyntyiseen luonnolliseen vapaiden radikaalien tuotantoon verrattuna.



Otsoni on lisäksi vahvasti antiseptinen aine. Se tuhoaa tehokkaasti viruksia, bakteereita, sieniä ja muita taudinaiheuttajia. Koska otsoni on erittäin reaktiivinen, se hajoaa elimistössä lähes välittömästi. Siksi suorat antiseptiset vaikutukset ovat tärkeitä ainoastaan muutamissa ulkoisissa sovellutuksissa. Otsoniterapian käyttömuotoja: 

Kontrolloitu otsonialtistus rasittaakin elimistöä vain hetken, mikä johtaa hyödylliseen erittäin monipuoliseen vastareaktioon. Seurauksena on mm. 



 Antioksidanttijärjestelmän stimuloiminen  vapaat radikaalit vähenevät  solun vanheneminen ja rappeutumisprosessit hidastuvat. Myös monien infektiotautien vaarallisuus vähenee. Immuniteetin stimuloituminen. Otsoniterapia on lähes ihanteellinen sytokiinien (esim. interferonit) säätelijä. Ne ovat elimistön luontaisia yhdisteitä esim. viruksia, bakteereita, sieniä, syöpäsoluja ja muita taudinaiheuttajia vastaan. Otsoniterapian ansiosta varsinkin eri valkosolujen määrät ja suhteet tasapainottuvat.



Otsoniterapia tehostaa soluhengitystä, jolloin solujen energiantuotto paranee. Kenties koko hoitomuodon tärkein mekanismi.



Otsoniterapia tehostaa 2,3-DPG:n syntymistä. Kyseinen entsyymi parantaa hapen siirtymistä hemoglobiinista kudoksille.



 



 

Otsonikäsittely parantaa verenkiertoa mm. seuraavasti:

1. Pienentää veren viskositeettiä  verenkierto paranee. 2. Aiheuttaa tiettyjen prostasykliinien ja typen oksidien vapautumista verisuonten sisäpinnan soluista  verisuonet laajenevat  verenkierto paranee. 3. Solujen toiminnan tasapainottaminen tehostaa esim. maksan toimintaa  pahan LDL-kolesterolin määrä vähenee  verisuonten kolesterolitukokset vähenevät  verenkierto paranee.

www.BobBeck.info • www.SynerKi.fi



Suora laskimonsisäinen injektio. Otsoni injektoitava hyvin hitaasti, jotta vaarallisia kuplia ei muodostuisi suoniin ja aiheuttaisi kohtalokkaita vaurioita esim. aivoissa ja sydämessä. Tehokas, mutta hidas menetelmä. Otsonoidun fysiologisen suolaliuoksen suonensisäinen injektio. Käytössä varsinkin Venäjällä. Autohemoterapia: potilaasta otetaan verta noin 50–250 ml, otsonoidaan se kevyesti ja infusoidaan takaisin elimistöön. Ruumiin ulkopuolinen veren kierrätys ja otsonointi: Potilaan verta kierrätetään dialyysilaitteen kaltaisessa laitteessa. Veri imetään toisen käden laskimosta, josta se kulkee otsonigeneraattorin läpi ja johdetaan toisen käden laskimoon. Menetelmä on vielä kokeiluasteella, mutta alustavat tulokset ovat olleet erittäin lupaavia. Peräsuolihuuhtelu. Peräsuoleen johdettu otsonikaasu ja erityisesti sen terapeuttiset reaktiotuotteet imeytyvät suolesta verenkiertoon. Nopea, yksinkertainen ja varsin tehokas menetelmä. Joidenkin mielestä kuitenkin epämiellyttävä. Muita injektiomenetelmiä: myös lihas-, nivelja kasvaininjektioita käytetään paikallisesti. Otsonointia voidaan soveltaa myös ihoa läpäisevissä menetelmissä. Vammakohtaa voidaan käsitellä suljetussa pussissa, johon on johdettu otsonikaasua. On myös kehitetty vastaavia menetelmiä koko kehon otsonointiin, jossa potilas menee eräänlaiseen otsonikaappiin pään jäädessä ulkopuolelle. Lisäksi otsonoituja kasviöljyjä ja otsonoitua vettä on käytetty menestyksellisesti moniin niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin sovellutuksiin.

Kaikki menetelmät ovat äärimmäisen turvallisia ja sivuvaikutuksettomia silloin kun ne suoritetaan oikein. Onnettomuuksia on sattunut äärimmäisen harvoin, ja niidenkään syynä ei ole ollut otsoni, vaan useimmiten huolimattomasti suoritetut toimenpiteet.

Tauteja, joita otsoniterapialla on hoidettu Erilaisilla otsonihoidoilla on hoidettu menestyksellisesti ainakin seuraavia tauteja: Ahdistuneisuus AIDS Aivohalvaus Akne Allergiat Alzheimerin tauti Amebiaasi eli punatauti Anemia Artriitti eli niveltulehdus Artroosi (nivelrikko, osteoartriitti) Astma Ateromatoosi Ateroskleroosi Avohaavat Cochleo-vestibulaarinen oireyhtymä Colitis Ulcerosa Crohnin tauti Diabeettinen angiopatia Diabeettinen retinopatia Diabeettiset jalkahaavat Diabetes eli sokeritauti (nuoruusiän ja aikuisiän). Dystonia Emätintulehdus Endokardiitti (sydämen sisäkalvon tulehdus) Endometriitti (kohdun limakalvon tulehdus) Endometrioosi (kohdun limakalvon sirottuma) Ennenaikainen synnytys Epidermofytia Eturauhassyöpä Fibromyalgia Furunkuloosi Gestoosi Giardiaasi

Gonartriitti Gynekologiset syövät Hammaskuopan tulehdus (alveoliitti) Hammasmätä eli karies Hepatiitti (A, B ja C; akuutit ja krooniset muodot) Herpeettiset tulehdukset Herpes simplex Herpes zoster (vyöruusu) HIV-infektio Hinkuyskä Huonokuuloisuus Huulisyöpä Ihottumat Ikääntymiseen liittyvä verkkokalvon rappeutuminen Ilmapöhö eli emfyseema Imusolmukesyöpä Influenssa Iskemiat (yleisesti) Iskias eli lonkkahermosärky Jalkasilsa Kaasukuolio Kaljuuntuminen Kalsifylaksia Kandidiaasi Keltatauti Keratiitti (sarveiskalvon tulehdus) Keskenmeno Keuhkosyöpä Klamydia Korkea verenpaine Korvatulehdukset

Krooninen väsymyssyndrooma Kurkunpään syöpä Kuukautiskivut Kynsisilsa Leikkausavanteet Liialliset kolesteroliarvot Liikalihavuus Mahahaava Mahakatarri eli gastriitti Maksakirroosi Meniskopatia Migreeni Munuaisaltaan ja munuaisen tulehdus (pyelonefriitti) Munuaiskivitauti eli nefrolitiaasi Märkärupi Necrotizing fasciitis Neurodermatiitti Neuropatiat Näköhermon virhetoiminta Okasolusyöpä Oppimisvaikeudet Osteokondriitti eli luurustotulehdus Osteomyeliitti eli luuydintulehdus Osteoporoosi eli luukato Palovammat Parkinsonin tauti Pohjukkaisuolihaava Psoriasis Pyeliitti eli munuaisaltaan tulehdus Pyodermat yleensä Raajojen iskemiat Reumatoidi artriitti

Reiterin tauti Retinis pigmentosa Rintasyöpä Sappitietulehdus Sepsis Sirppisoluanemia Sivuontelontulehdus Skleroderma (ihonkovettumatauti) Suonikohjuhaavat Suttonin tauti Suuontelon haavat Suutulehdus eli stomatiitti Sydämen iskemia Sydämen toimintahäiriöt (yleisesti) Synoviitti Sytomegalovirus-tartunta Syylät Syöpä (yleisesti) Syöpähaavat Tippuri Tuberkuloosi Tulehdusperäinen hedelmättömyys Vanhuusiän dementiat Vatsakalvontulehdus eli peritoniitti Viherkaihi (silmänpainetauti, glaukooma) Virtsaputken tulehdus Virtsarakon syöpä Virtsatien tulehdus Visvasyylä eli kondylooma Välikorvan tulehdus Välilevyn tyrä Väsymysoireyhtymä Ylipitkä raskaus Äkillinen kuurous

Miksi menetelmät eivät ole yleisessä käytössä?   

 

Väärät käsitykset, joiden mukaan otsoni olisi aina myrkkyä. Yleinen epäluuloinen suhtautuminen kaikkeen, mikä kuulostaa vähänkään puoskaroinnilta. Otsonia ei voi patentoida  sillä ei ole kaupallista arvoa  ei mielenkiintoa hoitomuotojen kehittämiseen  päinvastoin: mielenkiintoa kohdistuu hoitomuodon vähättelyyn ja mustamaalaamiseen. Hoitomuodot ovat lailla kiellettyjä esim. Yhdysvalloissa. Nykyään poikkeuslait ovat laillistaneet ne useissa osavaltioissa. Menestystarinat tulevatkin entisistä tai nykyisistä sosialistisista maista, kuten

www.BobBeck.info • www.SynerKi.fi

Kuubasta ja Venäjältä. Varsinkin Kuubassa otsonihoidot ovat eräs maan häikäisevän hyvän terveydenhuoltojärjestelmän kulmakivistä. Tutkimusta on runsaasti myös Saksassa, Puolassa ja Italiassa. Yliopistotason tutkimusta on tehty myös ainakin Argentiinassa, Australiassa, Azerbaidzhanissa, Brasiliassa, Egyptissä, Espanjassa, Hollannissa, Iso-Britanniassa, Israelissa, Itävallassa, Japanissa, Kanadassa, Meksikossa, Ranskassa, Sveitsissä, Ukrainassa ja Yhdysvalloissa. Nykyään hoitoja on saatavilla jo lähes jokaisessa maassa, joskaan ei aina ammattitaitoisten lääkärien valvonnassa.